Kymmenen vuotta Panostajan jälkeen

Niin se aika kuluu. Tasan kymmenen vuotta sitten 30.6.2006 oli viimeinen työpäiväni Panostaja Oyj:ssä. Lähdin silloin yrittäjäksi, josta ei varmastikaan ole enää paluuta. Aika tilintarkastusyhteisöissä, Solteqissa ja Panostaja Oyj:ssä antoi merkittävästi kontrastia pöytien molemmin puolin, niin ostajana, myyjänä tai kaupan asiantuntijana. Kuten André Agassi sanoi (muiden mukana), että kun on harjoitellut 10.000 tuntia, niin voinee sanoa osaavansa asiansa. Agassin kohdalla tämä asia toteutuikin, toivottavasti itsellänikin.

Niin tenniksessä kuin yritysjärjestelyissä kehitys on jatkuvaa. Ympäristö muuttuu, kanssapelaajat ovat ammattitaitoisempia sekä nopeampia. Niinhän se antiikin Babyloniassa papyruksessakin luki, että kilpailu kiristyy. Yrityskaupat monimutkaistuvat ja sopimisen sijaan on tullut kirjallinen sopiminen. Nykyisin käytännössä mikään ei ole sovittua, ellei sitä ole dokumentoitu sähköisesti ja lisäksi vielä paperille. Näin se menee.

Jos vielä vanha mies muistelee, niin itselleni tarjoutui huima mahdollisuus, kun minua kysyttiin Done Solutionsin (nykyisin Revenio Group) hallitukseen. Aluksi oppi oli kovaa, olihan hallituksessa Jyri Merivirta sekä Matti Nevalainen. Voinee sanoa, että tällöin oppipojan lisäksi hallituksessa oli kaiken nähneet yritysjärjestelijät. Sittemmin kyseisessä hallituksessa ovat olleet mm. Timo Mänty (Onnisen tj), Matti Hyytiäinen (PKC Group tj), Kyösti Kakkonen sekä Ari Kohonen (Teklan ex-tj). Tätä laivaa on ohjattu pitkään niin vasta- kuin myötätuulissa. Matkalle on sattunut meijereitä, tuhkapilviä, FDA:ta yms. Hallituksen johtaessa edestä erinomaisen toimitusjohtajan Olli-Pekka Salovaaran johdolla, on näistä aina selvitty. Uusia tyrskyjä luotsaamaan on valmiina Hildenin Timo, joka ottaa ohjat vuoden vaihduttua.

Matkalle on mahtunut paljon muutakin: Tilintarkastusta, yritysjärjestelyjä sekä kanssasijoittamista. Kanssasijoittamisessa hienoa on yhteisöllisyys. Esimerkkinä voitaneen mainita Pikonlinna, joka on edelleen kehittynyt Matti Koskenkorvan ja pääomistajan avulla vaikeinakin aikoina. Vastaavasti saadessani toimia Juha Koskimäen ja Raimo Kuitusen apuna hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa, on ollut lähinnä hauskaa seurata yhdessä muiden sijoittajien kanssa SNT-Groupin kehittymistä vakavaraiseksi monialayhtiöksi.

Fiksuveden (www.fiksuvesi.fi) hallituksen puheenjohtajaksi minua pyydettiin viime vuonna. Yhtiöllä oli ykkösketjun tekijät ruorissa Kajulan Henrin, Nevalan Matin sekä Hamarin Joen muodossa. Itsellänihän taitaa olla ikää (ainakin työikää) enemmän kuin heillä yhteensä. Kasvu, visio ja toimeenpaneminen on ollut kuosissa heti alusta alkaen. Kun saimme Firan Jussi Ahon sekä pian sen jälkeen Taalerin Kiertotalousrahaston Tero Luoman hallitukseen, voin nöyränä todeta, että on upeaa olla tällaisessa ryhmässä mukana. Ennustajaksi ei voi ryhtyä, mutta arvaukseni on, että yhtiön kasvu jatkuu niin kotimaassa ja myöhemmin myös muilla markkinoilla.

Viime vuoden lopulla tartuimme haasteeseen, koska pirkanmaalainen pääomasijoittaminen oli käytännössä kadonnut kokonaan. Keräsimme ryhmän kanssasijoittajia, joka hankki Veraventurelta (Finnveralta) reilun 40 %:n osuuden Pikespo Invest Oy:stä. Nyt löytyy pääomasijoittaja päivittäin Keskustorin laidalta, jossa Rauhalan Antti seuloo päivittäin sijoitettavia kohteita.

PJ Maan muodostuminen syksyllä on 2013 on ollut itselleni virkistävää. Joukkue muodostuu selkeästi nuoremmasta, mutta omilla saroillaan kannuksensa saaneista kavereista: Ennasta, Petristä, Satusta, Teemusta ja Tuomosta. Laajentuneen kysynnän seurauksena avasimme vuosi sitten Helsingin konttorin, jossa Sebastian Lind on ratkonut jo monta solmua yritysjärjestelyissä. Nyt järjestelyjä tehdään kaukaisessa Helsingissä jo ihan omin avuin. PJ Maan kehittyminen on ollut melkoista yhden miehen ja Volvon toimistosta jo kymmenen henkilön yhtiöksi.

En olisi selvinnyt ilman vaimoni Elisen mahtavaa tukea tässä kaikessa. Hänen työpanoksensa omassa perheyhtiössämme on mahdollistanut kaiken tämän. Tytöt ovat kasvaneet. Iida on jo kaksikymppinen nuori nainen ja takapenkillä on pesäpallorippileirille matkustava 14-vuotias Sofia. Kotona räksyttää eniten kuitenkin 4-vuotias chihu Minni. Kotoa matkaan on lähtenyt yrittäjyys, joka näin puusepän pojalta (Elisehän on höylärin tyttö) tarttui mukaan vasta nelikymppisenä. Elisen ja minun sisarukset ovat olleet eräänlaisia esikuvia. Elisen veli Aki jatkaa höyläämön vetämistä isänsä perinteitä noudattaen. Veljeni Kai jatkoi Tammelan huonekalukauppoja Parkanossa, kun siskoni mielenkiinto kohdistui kansainväliseen Esmerk Oy:öön, joka myytiin Sanomalle vuosituhannen vaihteessa.

Merkittäviä esikuvia työuralleni ovat olleet Kronbergin Johan (ex-PWC), Nummisen Erkki (Yhtyneet Paperitehtaat, edesmennyt talousjohtaja) sekä edesmennyt Koskisen Mikko (Tilamarkkinat). Koskisen Mikon positiivisuus ja mukaansatempaava karisma ei koskaan unohdu.

Entä tästä eteenpäin …

Uudet haasteet odottavat tietenkin syksyllä, joihin täytyy kerätä voimia tässä kesän korvalla. Jatkossa on selviydyttävä uusista brexiteistä, FDA:ista yms. Osasta työelämän haasteista selviää toivottavasti kokemuksella, mutta yhdessä näitä on mukavampaa selvitellä. Kuten tyttäreni sanoi menneenä talvena iltapalapöydässä hyvin pettyneenä: ”Isi, miksi me ollaan Ilveksen kannattajia”.

Hyvää kesää kaikille, jotka jaksoivat tänne saakka. Ja tietenkin kaikille muillekin.

Pekka

Pekka Tammela puh. 0405039009